PAND
taiteilijat rauhan puolesta ry:n hallitus 29.8.2012
Taide ja
kulttuurityöntekijät eivät enää voi kiristää vyötä! Opetus- ja kulttuuritoimen
valtionosuusindeksiä jäädytetään kolmeksi vuodeksi. Yliopistoilta leikataan
kymmeniä miljoonia. Tiedossa on opetus- ja kulttuuritoimen leikkauksia138
miljoonalla eurolla. Nykymeno johtaa kuntien peruspalvelujen rapauttamiseen ja
kulttuurin valtionrahoitus karisee siinä samassa.
PAND
taiteilijat rauhan puolesta pitää huolestuttavana eri tahojen esityksiä leikata
myös saamelaiskulttuurin ja ystävyysseura-toiminnan lähes olemattomista
määrärahoista. Esitämme monikulttuurisuustyöhön, kansallisten etnisten
vähemmistöjen taiteellisen toiminnan edistämiseksi hyvien puheiden sijaan
tekoja ja taloudellisia päätöksiä joilla hankkeita edistetään.
Pidämme
myös tuskallisena tilannetta, joka jäädyttää kehitysyhteistyömäärärahat.
Valtiovarainministeriö
esittää asehankintoihin käytettäväksi ensi vuonna 389 miljoonaa vanhoja
tilausvaltuuksia ja 171 miljoonaa uusia tilauksia. PAND taiteilijat rauhan
puolesta vetoaa hallituksen budjettineuvottelijoihin, että
asehankintamäärärahat käytettään ohjusten ja pommien sijaan
kansalaisyhteiskunnan rakenteiden vahvistamiseen, rauhantyöhön ja arjen
turvaan; sivistykseen, koulutukseen ja kulttuuriin.
Kulttuuriministeriön
talousarvioesityksessä mainitaan, että kulttuurin ja liikunnan palvelutuotannon
rooli kasvaa kansalaistoiminnassa. Siksi vetoamme maan hallitukseen, että
rauhantyön määrärahoja kasvatettaisiin merkittävästi.
Kulttuuriministeriön
talousarvioesityksessä olemme maailman osaavinta kansaa vuoteen 2020 mennessä.
Olemme hädissämme tästä menestyksen vauhdista. Välineiksi tarjotaan opetuksesta
leikkaamista, ryhmäkokojen suurentamista ja lasten istuttamista homekouluissa.
Taloudellinen menestys kansainvälisillä markkinoilla on puutteellinen mittari
kulttuurin ja taiteen alalla. Opetus ja kulttuuriministeriön
talousarvioesityksessä vahvistetaan kilpailua ja yrittäjyyden edellytyksiä
purkamalla yhteiskunnan roolia. Ministeriön merkittävät yhteiskunnalliset
linjaukset ja kulttuurin saavutettavuusohjelmat ilman valtion ja kuntien
vastuullista roolia voidaan siirtää kaupallisiksi korulauseiksi kilpailu tieltä.
Kulttuuripolitiikka
jossa ei ole vaihtoehtoja kelpaa vain tukitikuksi jo palavaan kokkoon.
